Terveellinen annos luonnon kirjoa
Tuoreen tutkimuksen mukaan kaksi tuntia luonnossa viikkoa kohden riittää tuottamaan terveyshyötyjä. Toisaalta jo lyhytkin vierailu luonnonhelmassa vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin: syke, verenpaine ja stressihormonin pitoisuus laskevat luonnossa nopeasti. Oletettavasti sopiva annos luontoa ei kuitenkaan ole kaikille sama.Julkaistu 6.8.2020
Blogin kirjoittaja: Jenni Lehtimäki
Toimitustyö: Viestintätoimisto Jokiranta Oy
Kodin sijainti lähellä luontoa ja luonnossa vierailu tukevat ihmisen terveyttä ja hyvinvointia. Tutkimusten mukaan syke, verenpaine ja stressihormonin pitoisuus laskevat luonnossa nopeasti. Luonnon terveys- ja hyvinvointivaikutuksista on saatu viime aikoina paljon uutta tietoa, joten nyt on ryhdytty pohtimaan, kuinka paljon luonnossa sitten olisi hyvä viettää aikaa? Yksiselitteistä vastausta tähän tuskin voidaan antaa.
Itseäni kiinnostaa erityisesti varhaislapsuuden aikainen luontosuhde, sillä varhaislapsuudessa lapsen kehitys on erityisen herkkä ympäristön vaikutuksille. Lapsuuden – ja jo raskauden – aikaiset tapahtumat näyttävät vaikuttavan terveyteen vielä aikuisenakin. Luonnollinen elinympäristö lapsuudessa sekä elämä maatilalla näyttävät suojaavan astmalta ja allergisilta sairauksilta, jotka ovat yleistyneet Suomessa hurjaa tahtia 1960-luvulta lähtien. Voisiko siis riittävä annos luontoa lapsuudessa tukea terveyttä myöhemminkin?
Sakari Alhopuron säätiön rahoittamassa VIHERIKKUNA-hankkeessani selvitän yli miljoona suomalaislasta kattavalla aineistolla, milloin luonnollinen elinympäristö olisi erityisen tärkeää lasten terveydelle. Uskon, että on olemassa aikaikkuna, jolloin lasten olisi erityisen hyödyllistä olla yhteydessä luontoon pitkäaikaisen terveyden edistämiseksi. Toisaalta luonnolla vaikuttaa olevan annosriippuvainen vaikutus: mitä enemmän luonnossa vietetään aikaa sitä enemmän terveyshyötyjä saavutetaan. Siten tehokkainta terveyden edistämistä voisi olla luonnon tuominen arkeen kokonaisvaltaisemmin – läpi elämän.
Mikrobien moninaisuus selittää luonnon terveysvaikutuksia
Luontoyhteyden määrän ja ajankohdan lisäksi terveyden kannalta merkityksellistä on sen laatu. Laatu voi tarkoittaa monenlaisia asioita eli esimerkiksi sitä, miten helposti alueella voi liikkua tai minkälainen on alueen luonnon kirjo. Luonnon kirjo tarkoittaa kaikkea elämän moninaisuutta aina erilaisista yksilöistä eri lajeihin ja monenlaisiin elinympäristöihin. Sekä Uudessa-Seelannissa että Australiassa on havaittu laajoista väestöaineistoista, että suuri elinympäristöjen kirjo kodin lähistöllä suojaa lapsia astmalta ja allergisilta sairauksilta. VIHERIKKUNA-hankkeessa selvitetään, vaikuttaako lähiympäristön luonnollisten elinympäristöjen kirjo myös suomalaislasten terveyteen.
Vielä ei ole selvinnyt, missä määrin luonnon terveyshyödyt pohjautuvat terveyttä uhkaavien riskitekijöiden puutteeseen ja toisaalta terveyttä tukevien suojatekijöiden runsauteen. Luonnossa ilmansaasteita ja melua on vähemmän kuin rakennetuissa ympäristöissä. Sen sijaan luonnossa usein liikutaan, saadaan aurinkoa, katsellaan kauniita maisemia – sekä altistutaan luonnon mikrobeille. Vielä julkaisemattomissa tutkimuksissani havaitsin, että Tanskan maaseudulla lapset altistuivat useille mikrobeille, joita ei ollut Kööpenhaminassa laisinkaan. Kööpenhaminalaislasten immuunijärjestelmän toiminta oli varhaislapsuudessa poikkeavaa, mikä liittyi heidän kehonsa mikrobiston kaupunkilaistumiseen. Heille kehittyi myös paljon enemmän astmaa ja allergisia sairauksia kuin maaseudun lapsille. Jatkuvasti lisääntyvä tutkimusnäyttö osoittaakin, että luonnon ylläpitämä mikrobien moninaisuus saattaa olla yksi merkittävä luonnon terveyshyötyjä selittävä tekijä.
Alihyödynnetty terveyden edistäjä
Maailman terveysjärjestön kuuluisan määritelmän mukaan ihmisen terveys koostuu kolmesta osasta: psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta terveydestä. Tämän hetken tutkimusnäytön mukaan luonto edistää kaikkia näitä terveyden osia ja luonnon kirjo voimistaa positiivista vaikutusta entisestään. Lisäksi miljoonia ihmisiä kattaneessa tutkimuksessa havaittiin, että luonto lähiympäristössä vähensi kuolleisuutta mihin tahansa syyhyn. Siten ei ole liioiteltua väittää, että luonto on ylivertainen ja täysin alihyödynnetty terveyden edistäjä, jolla voisi olla lukuisia positiivisia vaikutuksia kansanterveyteen.
Jos on olemassa riittävä annos luonnon kirjoa tukemaan ihmisen terveyttä, pitää myös kysyä, mikä on riittävä annos luonnon kirjoa terveyden säilyttämiseen. Tutkimustyötäni motivoi kollegani Tari Haahtelan arvokas ajatus: ”Jos biologisen elämän suojelulle löytyy välittömiä terveysperusteita, alkavatko ympäristökysymykset kiinnostaa?” Toivon, että tutkimustyöni voisi edistää paitsi ihmisen terveyttä, myös tarjota vakuuttavia perusteita luonnonsuojelulle ja kestävän elämäntavan edistämiselle.
FT Jenni Lehtimäki on Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija. Hän väitteli vuonna 2017 Helsingin yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden tiedekunnasta aiheenaan biodiversiteettihypoteesi, jonka mukaan kaksi kansainvälistä megatrendiä eli luonnon kirjon köyhtyminen ja elintasosairauksien yleistyminen ovat yhteydessä. Hän jatkaa edelleen aiheen tutkimista ja etsii myös käytännöllisiä tapoja, joiden avulla terveellinen annos luonnon kirjoa voitaisiin tuoda suomalaisten arkeen.
Linkit: