Julkaistu 23.1.2025
Teksti: Dominik Eichin
Kuvat: Dominik Eichin | Microsoft Bing Create, Runway
Toimitustyö: Viestintätoimisto Jokiranta Oy

Vanhat kunnon sankaritarinat ovat mahtavia, vai mitä? Sellaiset, joissa päähenkilö kohtaa vastoinkäymisiä ja henkilökohtaisia haasteita, mutta voittaa ne kaikki ja lopulta kukistaa tarinan konnan. Itse ainakin eläydyn aina kohtaamaan vaikeudet tarinan sankarin rinnalla, ja kuvittelen olevani hänen saappaissaan.

Kaikkein parasta on se, että kuka tahansa voi olla sankari. Ei tarvita valtavia tekoja: sankaruuteen riittää – Kolossin sanoin – neljä tai viisi hetkeä. Neljä tai viisi hetkeä, jolloin teet oikeita valintoja ja näytät todellisen luonteesi.

Sankarit voivat olla olemukseltaan ja muodoltaan millaisia tahansa, ja niihin voi törmätä hyvinkin epätodennäköisissä paikoissa. Esimerkiksi ihmiskehossa. Sinunkin kehossasi on lukematon määrä pienikokoisia sankareita. Mietipä sitä! Sankareita ovat lihassolut, jotka pitävät sydämesi sykkimässä ja kehosi liikkeellä. Sankareita ovat hermosolut, joiden ansiosta kykenet ajattelemaan, ja voit lukea ja ymmärtää tämänkin tekstin. Mutta nyt aion kuitenkin kertoa sankarillisista makrofageista.

Makrofagit ovat fagosyyttejä eli syöjäsoluja, ja niillä on monia erilaisia tehtäviä ihmiskehossa. Yksi niiden tärkeimpiä ominaisuuksia on kyky hotkaista ja sulattaa haitallisia hiukkasia, kuolleita soluja ja taudinaiheuttajia. Makrofagit ovat kuin elimistön Haamujengi, joka hoitelee kehoon ilmestyvät oudot tyypit pois maisemista. Ne eivät vain siivoa ja hävitä pahiksia, vaan välittävät niistä tietoa toisiin immuunisoluihin, mikä lisää kehon puolustusjärjestelmän kattavuutta ja parantaa sen kykyä suojata elimistöä. Pahiksia hävittämällä makrofagit huolehtivat terveydestäsi. Lisäksi makrofageilla on kyky erittää kasvutekijöitä ja sytokiinejä, jotka ovat pienimolekyylisiä viestinvälittäjiä. Näin ne pystyvät hälyttämään apua – samaan tapaan kuin tehtiin sytyttämällä Gondorin kokot – tai käynnistämään haavan paranemisen.

Makrofagin käyttäytyminen riippuu niiden mielialasta. Kuten ihmiset, makrofagit ovat alttiina ympäristön vaikutuksille, ja niiden mieliala vaihtelee vihaisesta ja ärtyneestä kilttiin ja ystävälliseen. Mielialoilla on tärkeä tehtävä, koska ne määräävät, miten makrofagi reagoi ja toimii. Vihainen makrofagi, joka tunnetaan myös nimellä M1, saa aikaan tulehduksen, joka puolustaa elimistöä taudinaiheuttajia vastaan ja estää syöpäsoluja kasvamasta. Toisaalta M1 voi vahingoittaa myös ystävällismielisiä soluja ympärillään. Ystävällinen M2-makrofagi taas vähentää tulehdusta ja tukee kudosten korjautumista ja kasvua.

Mielialat eivät ole pysyviä tiloja vaan pikemminkin jatkumo, jolla makrofagi voi liikkua ääripäästä toiseen eli polarisoitua sen mukaan, millaisia ärsykkeitä se vastaanottaa. Kuulostaa siis fiksulta ja kätevältä, että makrofagi ensin hävittää taudinaiheuttajan ja sitten auttaa vahinkojen korjaamisessa. Samalla voi kuitenkin käydä niin, että makrofagi itse joutuu ympäristönsä saalistamaksi. Kuten traagisille sankareille usein käy, pyrkiessään vakaasti toteuttamaan kohtaloaan makrofagi ei aina näe omaa toimintaansa kokonaisuudessa, tai se voi eksyä polultaan. Tästä on esimerkkinä syöpä. Syöpään sairastuneella kehon solut muuttuvat eli mutatoituvat ja kasvavat hallitsemattomasti. Syöpäsolut erittävät ympärilleen kasvutekijöitä ja muita molekyylejä. Valitettavasti nämä tekijät voivat huijata makrofagia toimimaan kilttinä M2-fenotyyppinä ja edistämään syöpäsolujen leviämistä entisestään. Onneksi samaa mekanismia voidaan käyttää vastavoimana: kun makrofagi altistetaan oikeanlaisille yhdisteille, se omaksuu taas vihaisen M1-olemuksen ja ryhtyy taistelemaan syöpää vastaan.

Uusia keinoja tämän mekanismin hyödyntämiseksi kehitetään jatkuvasti. On havaittu, että eräillä muihin tarkoituksiin kehitetyillä lääkkeillä voi olla myös makrofagien polarisoitumista tukeva vaikutus. Sankarillisten makrofagien auttamiseksi meillä on käynnissä tutkimus, jossa seulomme yli 1 000 lääkkeen joukosta sellaisia, jotka kykenevät tähän tehtävään. Toivottavasti saamme selville, mitä lääkkeitä voitaisiin käyttää sankariemme palauttamisessa oikealle polulle. Siihen tarvitaan vähän hyvää tuuria ja paljon sinnikästä työtä.

 

 

 

 

 

 

FT Dominik Eichin on biologi, joka työskentelee tutkijatohtorina Turun yliopistossa akateemikko Sirpa Jalkasen tutkimusryhmässä. Eichin tutkii immuunijärjestelmän eri puolia, kuten sen säätelyä, vuorovaikutusta syövän kanssa ja imusolmukkeiden merkitystä. Hän on keskittynyt syöpäsolujen etäpesäkkeisiin ja immuunisolujen aktivaatioon vaikuttavien tekijöiden selvittämiseen.

 

Lue lisää:

• https://orcid.org/0000-0002-6772-1086
• https://inflames.utu.fi
• https://celltrafficking.utu.fi/