Julkaistu 3.12.2020
Kirjoittaja: Tomi Laitinen
Toimitustyö: Viestintätoimisto Jokiranta Oy


Suomessa havahduttiin 1960-luvulla tilastoihin, joiden mukaan sydän- ja verisuonitautien aiheuttama kuolleisuus oli Suomessa kansainvälisesti erittäin suuri – erityisesti miehillä. Tilastot saivat vahvistusta 1950-luvulla aloitetusta Seitsemän maan tutkimuksesta, jossa selvitettiin ruokavalion, veren kolesterolipitoisuuden ja sydäntautikuolleisuuden välisiä yhteyksiä eri maissa asuvilla keski-ikäisillä miehillä. Mukaan valittiin Japani ja Välimeren maita, joissa sydäntauteja oli vähän, sekä Suomi, Alankomaat ja Yhdysvallat, joissa sepelvaltimotauti oli yleinen. Tutkimuksen keskeinen havainto oli ravinnon sisältämän kovan rasvan, veren kolesterolipitoisuuden ja sepelvaltimotaudin välinen selvä yhteys. Seitsemästä maasta sepelvaltimotautikuolleisuus oli suurin Suomessa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että itäsuomalaiset miehet käyttivät eniten kovaa rasvaa ja heillä veren kolesteroliarvot olivat korkeimmat. Kreetan saarella asuvat miehet söivät rasvaa yhtä paljon kuin suomalaiset, mutta heiltä sepelvaltimotautia ei juuri löydetty. Selvin ero oli rasvan laadussa. Kreetalaiset käyttivät kasviöljyä, lähinnä oliiviöljyä, kun taas suomalaisten rasvan lähteet olivat voi, rasvainen maito ja läski.

Seitsemän maan tutkimuksen tulosten seurauksena sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin alettiin Suomessa keskittyä 1970-luvulla etenkin mittavan Pohjois-Karjala-projektin voimin. Projektissa pyrittiin vaikuttamaan väestön korkeaan kolesterolitasoon ja verenpaineeseen erityisesti kannustamalla terveellisempään ruokavalioon ja tupakoinnin lopettamiseen.
 

Sydän- ja verisuonitautien juuret sittenkin jo lapsuudessa?

Aikanaan pidettiin yllättävänä, että Korean ja Vietnamin sodissa kaatuneilla nuorilla oireettomilla amerikkalaissotilailla oli selviä valtimokovettumatautiin liittyviä muutoksia valtimoissaan. Itse asiassa vastaavia havaintoja oli tehty jo ensimmäisessä maailmansodassa. Erkki Pesonen ja hänen työtoverinsa havaitsivat suomalaisaineistossaan 1970-luvulla, että jo alle vuoden ikäisillä voidaan todeta sepelvaltimoiden seinämien paksuuntumista. Hans Åkerblom ja Kauko Kouvalainen kysyivätkin vuonna 1975 Suomen Lääkärilehdessä tärkeän kysymyksen: "Ovatko sydän- ja verisuonitaudit ehkäistävissä jo lapsuusiässä?" Sittemmin laajat tutkimussarjat, kuten yhdysvaltalainen Bogalusa Heart Study, ovat osoittaneet, että lähes kaikilla teini-ikäisillä on sepelvaltimoissaan ja vatsa-aortassaan valtimokovettumataudin varhaisia muutoksia. Pitkälle edenneitä ja huolestuttavia fibroosiplakkejakin nähdään jo osalla teini-ikäisiä ja nuoria aikuisia. Nykykäsityksen mukaan valtimokovettumatautia voitaisiinkin parhaiten ehkäistä estämällä riskitekijöiden syntymistä jo lapsuus- ja nuoruusaikana.
 

Pitäisikö lasten kolesteroliarvoja seuloa?

Lasten sydän- ja verisuoniterveyden edistämiseksi on viime vuosikymmeninä tehty suosituksia, joissa on lähtökohtaisesti kannustettu kiinnittämään huomiota elämäntapoihin: terveelliseen ravintoon, riittävään liikuntaan ja tupakoimattomuuteen. Kuitenkin joissakin kansainvälisissä suosituksissa – erityisesti Yhdysvalloissa – on hiljattain esitetty, että kaikkien lasten veren kolesteroliarvot pitäisi rutiininomaisesti seuloa. Tämä on herättänyt runsaasti keskustelua puolesta ja vastaan, koska tutkimusnäyttö aiheesta on riittämätöntä.

Tämä Sakari Alhopuron säätiön tukema tutkimusprojekti hyödyntää laajoja lapsuudesta aikuisuuteen jatkuneita suomalaisia, australialaisia ja yhdysvaltalaisia seurantatutkimusaineistoja ja pyrkii selvittämään, missä elinkaaren vaiheissa ja miten veren kolesteroliarvot ovat yhteydessä valtimokovettumataudin varhaismuutoksiin sekä valtimotautitapahtumien, esimerkiksi sydänkohtauksen, riskiin. Laajat tutkimusaineistot antavat ainutlaatuisen mahdollisuuden selvittää tutkimuskysymyksiä eri tutkimusaineistoissa. Lisäksi näitä aineistoja yhdistäen voidaan varmistaa löydösten yleistettävyys. Tutkimuksen tulokset tuovat tärkeää lisätietoa siitä, tulisiko lasten kolesteroliarvoja rutiiniomaisesti seuloa vai ei. Lisäksi tutkimuksen tulokset auttavat arvioimaan, missä iässä mahdollinen seulonta pitäisi toteuttaa. Näin tutkimuksen löydökset voivat merkittävästi auttaa valtimotautisairastavuutta ehkäisevien toimien kehittämisessä ja niiden kohdistamisessa  –  lapsuudesta alkaen.

 

 

Tomi Laitinen työskentelee kliinisen lääkärintyönsä ohella Turun yliopiston Sydäntutkimuskeskuksessa erikoistutkijana. Laitinen väitteli vuonna 2015 Turun yliopistosta lapsuuden sydänterveyden yhteydestä varhaisiin valtimomuutoksiin. Vuonna 2019 hän työskenteli post doc -tutkijana Murdoch Children’s Research Institute -tutkimuskeskuksessa Melbournessa, Australiassa. Tutkimusyhteistyö Australian suuntaan jatkuu edelleen tiiviinä muun muassa tämän Sakari Alhopuron säätiön tukeman projektin myötä.

 

 

Kirjallisuutta kiinnostuneille:

Expert Panel on Integrated Guidelines for Cardiovascular Health and Risk Reduction in Children and Adolescents; National Heart, Lung, and Blood Institute. Expert panel on integrated guidelines for cardiovascular health and risk reduction in children and adolescents: summary report. Pediatrics 2011;128:S213-56
Pahkala K, Niinikoski K, Raitakari O. Sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisy lapsuudesta alkaen. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2014;130(8):778-84