Julkaistu: 3.3.2022
Kirjoittaja: Annukka Pietikäinen
Toimitustyö: Viestintätoimisto Jokiranta Oy
Kuva: Shutterstock

Lymen borrelioosin tautitapaukset ovat viime vuosina lisääntyneet. Taudinaiheuttaja, Borrelia burgdorferi -ryhmän bakteeri, leviää bakteeria kantavien puutiaisten välityksellä, kun puutiainen kiinnittyy ihmiseen ja imee veriateriansa. Onneksemme kaikki puutiaiset eivät kanna Borrelia-bakteeria, ja bakteerin esiintyvyys puutiaispopulaatiossa vaihtelee alueittain. Bakteerin siirtyminen puutiaisesta ihmiseen vie useita tunteja. Jos huomaa tarpeeksi nopeasti puutiaisen kiinnittyneen ihoon ja saa puutiaisen poistettua, riski Lymen borrelioosiin on vähäinen. Tämän vuoksi punkkisyynit luonnossa liikkumisen jälkeen olisikin tärkeää ottaa tavaksi.

Jos Borrelia-bakteeri pääsee siirtymään puutiaisesta ihmiseen, puutiaisen kiinnittymiskohtaan ilmestyy tyypillisesti punertava ja laajeneva ihottumarengas. Kun ihomuutos on ilmeinen, lääkäri voi määrätä potilaalle antibioottikuurin ilman laboratoriokokeita. Kaikille ei kuitenkaan tällaista ihottumarengasta synny, tai rengas on sellaisessa paikassa, mistä sitä ei itse huomaa. Tällöin bakteeri voi päästä leviämään iholta muualle elimistöön, kuten niveliin, keskushermostoon tai sydämeen. Levinneessä infektiossa potilaan oireet vaihtelevat sen mukaisesti, mihin elimeen bakteeri on päätynyt. Levinneiden tautitapausten diagnostiikkaan tarvitaan avuksi laboratoriokokeita.

Borrelioosi diagnosoidaan serologian avulla eli määrittämällä Borrelia-bakteerille spesifit vasta-aineet. Pääsääntöisesti serologiaan perustuva diagnostiikka toimii hyvin, mutta siinä on kaksi merkittävää ongelmakohtaa: Aivan taudin alkuvaiheessa vasta-aineita ei ole välttämättä vielä muodostunut niin paljoa, että ne pystyttäisiin havaitsemaan laboratoriotestein. Toinen ongelma on se, että vasta-aineet säilyvät elimistössä pitkään, jopa vuosia, sairastetun infektion jälkeen. Vasta-aineet eivät kuitenkaan suojaa uusintainfektiolta, joten Lymen borrelioosin voi sairastaa useita kertoja. Positiivinen vasta-ainelöydös ei siis pysty osoittamaan, onko potilaalla tuore infektio vai onko hän joskus aiemmin sairastanut Lymen borrelioosin. Valitettavasti PCR- ja viljelymenetelmät eivät sovellu diagnostiikkaan niiden huonon herkkyyden vuoksi.

Miten siis voisimme tunnistaa tuoreen infektion aiemmin sairastetusta taudista? Tutkimusryhmämme tavoite on kehittää uusia menetelmiä Lymen borrelioosin diagnostiikkaan tämän ongelman ratkaisemiseksi. Tutkimme, voisimmeko massaspektrometrisin menetelmin löytää potilaiden seerumista sellaisia merkkiaineita, metaboliitteja, jotka kertoisivat akuutista infektiosta. Toinen lähestymistapamme on Lymen borrelioosin kuvantaminen. Olemme osoittaneet, että Borrelia-bakteerin aiheuttamaa akuuttia tulehdusta on mahdollistaa kuvantaa positroniemissiotomografian (PET) avulla. Ryhmämme pyrkiikin kehittämään sellaista PET-kuvantamiseen sopivaa merkkiainetta, joka sitoutuisi elimistössä Borrelia-bakteeriin ja jonka voisi sitten havaita kuvantamalla. Sakari Alhopuron säätiöltä saadulla apurahalla on tärkeä rooli näiden tavoitteiden saavuttamisessa.

 

 

FT Annukka Pietikäinen työskentelee mikrobiologina TYKS Laboratorioiden kliinisen mikrobiologian osastolla sekä tutkijana Turun yliopistolla biolääketieteen laitoksella. Hän on väitellyt vuonna 2019 Lymen borrelioosin patogeneesistä ja laboratoriodiagnostiikasta. Tällä hetkellä hänen tutkimuksensa jatkuu Lymen borrelioosin laboratoriodiagnostiikan kehittämisen parissa.