Julkaistu: 2.6.2022
Kirjoittaja: Ruth Fair-Mäkelä
Toimitustyö: Viestintätoimisto Jokiranta Oy
Kuva: Shutterstock

Minä tutkin imusolmukkeita. Ne ovat pieniä immuunipuolustuksemme keskusyksiköitä, joita meillä ihmisillä on useita satoja. Imusolmukkeita löytyy muun muassa kainaloista, suoliston alueelta ja kaulalta. Kaulalta voitkin tunnustella omia suurentuneita imusolmukkeitasi flunssan iskiessä. Niistä tiedät, että immuunipuolustuksesi on käynnissä ja kehosi tekee töitä nujertaakseen tuon ikävän flunssaa aiheuttavan vierailijan.

Immuunijärjestelmäämme kuuluu useita elimiä ja monia erilaisia soluja. Imusolmukkeet ovat tärkeässä osassa soluvälitteisen immuunivasteen käynnistymisessä. Niissä kehoon joutuneet vieraat taudinaiheuttajat esitellään puolustussoluille, jotka aktivoituvat ja lähtevät tuhoamaan vieraita tunkeutujia. Imusolmukkeissa olevia valkosoluja on tutkittu paljon, mutta minä olen kiinnostunut imusolmukkeen muista soluista, sen rakennesoluista.

Jos seinät osaisivat puhua

Jos ajattelisimme imusolmuketta talona, siellä olisi erilaisia kiinteitä rakenteita, kuten seiniä, lattia ja katto. Tavallaan tällaisia rakenteita muodostavat imusolmukkeen rakenne- eli stroomasolut. Osa näistä soluista tuottaa kudokseen soluväliainetta, joka tukee imusolmukkeen rakennetta ja kuljettaa erilaisia aineita sen läpi. Sakari Alhopuron säätiön rahoittamassa tutkimusprojektissani selvitän, miten nämä stroomasolut ja niiden tuottama soluväliaine säätelevät imusolmukkeen toimintaa.

Soluväliaineen merkitys imusolmukkeen toiminnassa tunnetaan huonosti, ja sitä pidetään lähinnä passiivisena rakennusaineena. Mutta entä jos sillä olisikin aktiivinen tehtävä? Entä jos se onkin kuin kudoksen pohjapiirros, joka määrittelee, mitä missäkin kudoksen osassa tapahtuu? Voi jospa nämä imusolmukkeen seinämät osaisivat puhua!

Yksi tutkimushypoteeseistani on, että solujen tuottamalla soluväliaineella voi olla aktiivinen merkitys imusolmukkeen toiminnan säätelyssä. Muista tutkimuksista nimittäin tiedämme, että soluväliaineen määrän lisääntyminen aiheuttaa kudosten jäykistymistä ja sen seurauksena kudoksen toimintakyky voi huonontua. Näin tapahtuu esimerkiksi syövän yhteydessä.

Tarvitsemme toimivia imusolmukkeita huolehtimaan terveydestämme koko elinikämme ajan. Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää tietää, miten imusolmukkeet toimivat. Tutkimuksessani selvitän, millaisia soluväliaineen rakenteita imusolmukkeessa on ja miten ne muuttuvat tulehduksessa – niitä on useita erilaisia, ja ne muuttuvat aika paljon! Lopulta selvitän, miten nämä muutokset vaikuttavat imusolmukkeen kykyyn puolustaa kehoa vierailta taudinaiheuttajilta.

Mikroskoopit paljastavat uusia rakenteita imusolmukkeista

Tutkimuksessani käytän paljon mikroskooppeja. Ei, en istu pienessä huoneessa katsomassa 30 senttimetrin kokoisen pikkuisen mikroskoopin läpi lukemattomia laseja tehden samalla muistiinpanoja pölyiseen muistikirjaan. Istun sen sijaan isossa pimeässä huoneessa, jossa on useita parin neliömetrin kokoisia mikroskooppikomplekseja. Näitä mikroskooppeja operoidaan tietokoneiden avulla, mutta muistiinpanoja kirjoittelen edelleen käsin papereihin. Samalla katselen satoja näytteitä.

Nykyajan mikroskoopeissa, tai ”skoopeissa” näin kavereiden kesken, on erilaisia nappuloita ja vipuja enemmän kuin mitä ehtii edes painella. Skoopeissa on laserit, jotka skannaavat näytteitä virittäen niissä olevia fluoresoivia molekyylejä. Näistä molekyyleistä säteilee valoa, joka kerätään ja jonka avulla lopulta saan tietoa imusolmukkeiden soluväliaineen rakenteista. Kaikkea tätä on edeltänyt imusolmukenäytteiden kerääminen, mikroskooppinäytteen huolellinen valmistaminen monessa eri työvaiheessa sekä paljon yritystä, toisinaan myös erehdystä.

Kuvantamisessa on monta hienoa puolta. Yksi hienoimmista on nähdä omin silmin, miltä siellä pienessä imusolmukkeessa oikein näyttää. Joskus otan kuvia ohuista muutaman mikrometrin paksuisista kudosleikkeistä ja toisinaan kuvaan läpinäkyviksi käsiteltyjä kokonaisia imusolmukkeita. Niiden mikroskopoiminen on kuin taikaa – paljain silmin en näe edes näytettä, mutta kun laitan skooppiin laserit päälle, tietokoneruutuun ilmestyy kaikenlaista ihmeellistä.

 

 

 

Kirjoittaja työskentelee erikoistutkijana professori Marko Salmen ryhmässä biolääketieteen laitoksella Turun yliopistossa. Fair-Mäkelä on väitellyt Medicityn tutkimuslaboratoriosta Turun yliopistosta vuonna 2020 aiheenaan valkosoluliikenteen säätely imusolmukkeessa. Salmen tutkimusryhmä selvittää muun muassa immuunivasteen säätelymekanismeja, ja ryhmä on osa Suomen Akatemian rahoittamaa InFLAMES-lippulaivahanketta.

 

 

 

 

Kuva: Katri Kulmala

 

Linkkejä:

sites.utu.fi/salmilab/
inflames.utu.fi
twitter.com/ruthfairmkl
twitter.com/salmilab