Julkaistu 7.2.2024
Teksti: Leena Hulsi / Viestintätoimisto Jokiranta Oy
Kuva: Niko Sieppi

 

Luonto on aina ollut osa Katja Mäkisen elämää. Mäkinen on kotoisin Porvoosta ja viettänyt lapsuutensa meren äärellä. Merellinen ympäristö sekä rahtilaivoilla työskennelleen isän mielenkiintoiset kertomukset ja valokuvat meriltä herättivät syvällisen kiinnostuksen meriluontoon.

– Meri on ollut minulle tärkeä pienestä pitäen – samoin metsät. Olen liikkunut paljon metsissä perheeni kanssa, ja sukuani yhdistää vahva suhde luontoon. Arvostus sitä kohtaan on periytynyt, Mäkinen kertoo.

Koulussa Mäkisen lempiaine oli biologia, ja lukion jälkeen biologian ja maantieteen opiskelu yliopistossa tuntui tiedostavasta ja yhteiskunnallisesti aktiivisesta nuoresta hyvältä tulevaisuuden suunnitelmalta.

– Tuolloin luonnonsuojelu ja ympäristöasiat olivat kovasti pinnalla, ja halu vaikuttaa ympäristöasioihin oli suuri. Pyrin ja pääsin opiskelemaan biologiaa Turun yliopistoon, ja alun perin tavoitteenani oli valmistua biologian ja maantiedon aineenopettajaksi. Ehdin jo suorittaa opettajan pedagogiset opinnotkin, mutta sitten kesätyörupeama Seilissä muutti suunnitelmani, Mäkinen kertoo.

– Pääsin Seiliin yliopistoharjoittelijaksi kesäksi 2011, ja sille tielle jäin. Vuonna 2013 sain Seilistä määräaikaisen preparaattorin työtehtävän, joka myöhemmin vakinaistettiin. Noista ajoista alkaen olen opiskellut, tehnyt tutkimustyötä ja työskennellyt Seilissä.

Mäkinen teki pro gradu -tutkielmansa Seilissä kerätyistä eläinplanktonin aikasarjoista. Nämä Saaristomeren tutkimuslaitoksen aikasarjat ovat pituudeltaan ainutlaatuisia koko maailmassa.

– Myös vuonna 2019 valmistunut väitöskirjani liittyi samaan aihepiiriin. Väitöstyössäni jatkoin ja laajensin eläinplanktoneissa tapahtuneiden muutosten analysointia, Mäkinen kertoo.

 

– Pieni, harmaa ja parvessa liikkuva silakka on mielenkiintoinen tutkimuskohde. Se on vaelluskala ja monimutkainen laji, joka toimii indikaattorina meren moninaisille muutoksille, erikoistutkija Katja Mäkinen kertoo.

– Silakan aivojen alapuolella on pienet kuuloluut eli otoliitit, joista voidaan määrittää muun muassa silakan ikä. Ne ovat eräänlainen musta laatikko, jonne kertyy paljon arvokasta tietoa esimerkiksi kalan kasvusta ja vaellusreiteistä, Katja Mäkinen kertoo. Kuva: Vastavalo

Loputonta tiedonjanoa

Mäkisen innostus tutkimustyöhön ei lopahtanut väitöskirjan valmistumiseen – pikemminkin päinvastoin.

– Tiedon karttuminen ruokki halua tutkia aina vain lisää. Usein käy niin, että juuri kun luulee ratkaisseensa jotakin, löytyykin tekijä, joka muuttaa kaiken ja pakottaa pohtimaan asioita uudessa valossa. On äärimmäisen palkitsevaa, kun saa puuttuvia palasia paikoilleen ja kokonaisuus alkaa hahmottua, Mäkinen kertoo.

Mäkinen iloitsee siitä, että hänellä oli mahdollisuus jatkaa tutkimustyötään ja työskennellä kolme vuotta tutkijatohtorina Sakari Alhopuron säätiön postdoc-tutkijoille suunnatun apurahan turvin.

– Säätiöiden rahoituksella on tiedemaailmassa erittäin tärkeä rooli. Säätiöissä rahoituspäätöksiä tekevät usein alan kokeneet asiantuntijat, joilla on ymmärrys muun muassa siitä, minkälaista tutkimusta tarvitaan täydentämään jo olemassa olevaa tutkimustietoa. Rahoitusta tarvitaan myös perustutkimukseen, ei pelkkiin innovaatioihin, Mäkinen painottaa.

– Väitöskirjan tuottama tieto saattaa valua hukkaan, jos tutkija ei saa jatkorahoitusta. Pitkäjänteisyys onkin tärkeää myös rahoituksessa, sillä parissa vuodessa tutkija pääsee usein vasta työnsä alkuun.

Tällä hetkellä Mäkinen työskentelee erikoistutkijana Turun yliopistossa ja opettaa tutkimustyönsä ohella uusia opiskelijoita. Osa heistä tähtää todennäköisesti tutkijan uralle – minkälaisia ominaisuuksia heiltä Mäkisen mukaan vaaditaan?

– Tärkeintä on oikea asenne ja tiedonjano. Tarvitaan loputonta uteliaisuutta, halua selvittää asioita ja pitkäjänteisyyttä viedä projektit loppuun. Pitää jaksaa puurtaa, kirjoittaa apurahahakemuksia ja sietää myös pettymyksiä. Käytännön taitoja ja menetelmiä voi opetella, mutta innostuksen pitää olla sisäsyntyistä ja aitoa, Mäkinen tähdentää.

 

– Suomessa tärkein laji kalastuselinkeinolle on silakka, Katja Mäkinen sanoo.

Merkityksellistä työtä

Tutkijan työn parhaana puolena Mäkinen pitää mahdollisuutta ottaa asioista selvää ja tuottaa hyödyllistä tietoa.

– Tutkijan vapaus motivoi. Tässä työssä voi jatkuvasti kehittää itseään, verkostoitua mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja tehdä kansainvälistä yhteistyötä. Tutkija voi määritellä pitkälti itse, mitä haluaa tutkia ja minkälaisia menetelmiä käyttää.

– Tutkijana voi kokea tekevänsä merkityksellistä työtä – pääsee vaikuttamaan ja tuottamaan uutta tietoa, josta on hyötyä yhteiskunnalle ja maailmalle. Listaan voisi lisätä vielä hyvät kollegat, opiskelijoiden innostuksen sekä läpimurtojen ja onnistumisten synnyttämät dopamiiniryöpyt, Mäkinen naurahtaa.

 

 

Lue myös Katja Mäkisen blogikirjoitus 

​​Tutustu​​​​​ Turun yliopiston silakkatutkimukseen