Julkaistu: 20.4.2025

Sakari Alhopuron säätiön hallitus päätti maaliskuussa 2025 perustaa rahaston, jolla tuetaan Turun yliopiston Seilissä sijaitsevan Saaristomeren tutkimuslaitoksen ja Utsjoen Kevolla sijaitsevan Lapin tutkimuslaitoksen toimintaa. Seilissä ja Kevolla tehtävää tutkimusta tukeva rahasto on myös kunnianosoitus tänä keväänä 80-vuotispäiviään viettävälle lääkintöneuvos Sakari Alhopurolle. 

– Seilin ja Kevon kenttäasemilla tehdään arvokasta tutkimustyötä, ja nämä kohteet ovat erityisen tärkeitä myös säätiön perustajalle Sakari Alhopurolle. Rahastolla kunnioitamme sitä työtä, jota Alhopuro on määrätietoisesti tehnyt luonnontutkimuksen edistämiseksi, säätiön hallituksen puheenjohtaja, professori Pentti Huovinen kertoo.

Yhtenä Sakari Alhopuron säätiön toiminnan tarkoituksena on edistää ja tukea monitieteistä ympäristötutkimusta, luonnon monimuotoisuuden tutkimusta ja luonnonsuojelua. Huovisen mukaan nyt perustettu uusi rahasto tukee näitä tavoitteita erinomaisesti.

– Lisäksi kenttäasemille sijoittuvat opintojaksot ovat kannustaneet lahjakkaita nuoria tutkijanuralle, ja tämäkin on linjassa säätiön tarkoitusperien kanssa, Huovinen lisää.

Ainutlaatuisia aikasarjoja

Saaristomeren tutkimuslaitoksen asemanjohtaja, dosentti Jari Hänninen arvostaa Sakari Alhopuron säätiön tukea ja sen kykyä nähdä kenttäaseman moninainen merkitys.

– Seilissä tuotetaan meriympäristöön liittyvää tutkimustietoa, kehitetään uusia tutkimusmenetelmiä ja järjestetään opiskelijoille kenttätyökursseja, jotka ovat aikoinaan innostaneet tutkijanuralle myös monet nykyisistä työntekijöistämme, Hänninen kertoo.

Tutkimuslaitos tunnetaan erityisesti meriympäristön tilaa kuvaavista pitkistä aikasarjoista, jotka Suomen Akatemia on luokitellut osaksi kansallista tieteen infrastruktuuria.

– Seilissä on jo 60 vuoden ajan seurattu meren tilaa 10 päivän välein tehtävillä mittauksilla, jotka tehdään aina samassa paikassa ja samalla tavalla. Seuraamme meren lämpötilaa, suolapitoisuutta, eläinplanktonin koostumusta, ravinnepitoisuuksia ja muita meren tilasta kertovia tekijöitä. Tuotamme tietoa monien muidenkin organisaatioiden käyttöön, esimerkiksi Suomen ympäristökeskukselle, Hänninen kertoo.

Seilin aikasarjojen analyysit ja tilastotieteellinen mallintaminen auttavat tutkijoita ymmärtämään Itämeren toimintaa osana maailmanlaajuista vedenkiertoa.

– Tällä hetkellä meillä on käynnissä myös useita mikro- ja nanomuovitutkimukseen liittyviä projekteja. Muovien päätyminen meriin ei ole ainoastaan merten ongelma, sillä juomaveden ja ravinnon mukana kulkeutuneita nanomuoveja on löydetty jopa ihmisten aivoista.

Seilin tutkijat ovat onnistuneet kehittämään menetelmän, jolla nanomuovia voidaan erotella merivedestä ja pohjasedimentistä. Tutkimusta mikro- ja nanomuovien ympäristövaikutuksista tarvitaan lisää, joten siihen panostetaan nyt myös Seilissä.

– Turun saaristo on maailman suurin saaristo, johon kuuluu 41 000 nimettyä saarta ja noin 20 000 nimeämätöntä saarta tai luotoa, dosentti Jari Hänninen kertoo. Kuva: Jaakko Ruola. 

Kokeellista tutkimusta

Monipuolisia ympäristön pitkäaikaisseurantoja on tehty vuosikymmenien ajan myös Kevon kenttäasemalla. Kasvien fenologinen seuranta antaa arvokasta tietoa muun muassa kukinnan ja ruskaantumisen ajoittumisen vuotuisesta vaihtelusta, joka vaikuttaa esimerkiksi lajien selviytymiseen ja lisääntymiseen.

– Meillä on pitkiä aikasarjoja myös monista eläinlajien kannanvaihteluista. Pitkäaikaiset seurannat kertovat luonnossa tapahtuvista muutoksista, jotka voidaan yhdistää ilmastonmuutokseen tai ihmisen toimintaan. Ne ilmaisevat korrelaation, mutta eivät kerro syy-seuraussuhteista välttämättä mitään. Syiden ja seurausten selvittämiseksi tarvitaan myös kokeellista tutkimusta, professori Kari Saikkonen kertoo.

Saikkonen nostaa esimerkiksi Kevon metsärajapuutarhoissa tehdyt pitkät koesarjat, jotka liittyvät arktisuuden ja ilmastonmuutoksen tutkimiseen.

– Olemme ensin kasvattaneet puita, joilla on puoliksi sama geneettinen tausta ja istuttaneet ne sitten kolmeen erilaiseen ympäristöön. Ilmaston lämmetessä puut levittäytyvät yhä pohjoisemmaksi, ja näitä puolisisaruspuita tutkimalla olemme saaneet yllättäviä tuloksia elossa säilyvyyteen, kasvuun ja lisääntymiseen liittyvistä asioista.

Kevolla tehtävä tutkimus on erityisen tärkeää juuri nyt, sillä ilmaston lämpeneminen on nopeinta napa-alueilla: arktinen vyöhyke lämpenee jopa 2–4 kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin.

– Metsän kasvuun liittyvien kysymysten lisäksi on tärkeää huomata, että ilmastonmuutoksen seurauksena esimerkiksi Välimeren alueen nykyisin viljavat maat eivät enää tulevaisuudessa ole yhtä tuottavia. Ruuantuotanto siirtyy yhä pohjoisemmaksi, joten tarvitsemme lisää kasvinjalostukseen liittyvää tutkimustietoa ruokahuollon varmistamiseksi.

– Tutkimustuloksemme ovat yleistettävissä sirkumpolaarisesti. Täällä tehdystä tutkimuksesta hyötyvät siis myös Siperia, Grönlanti, Kanada ja Alaska siinä vaiheessa, kun vastuu globaalista metsätaloudesta ja ruokahuollosta siirtyy näille alueille, Saikkonen sanoo.

– Olemme esittäneet mielenkiintoisen teorian valon vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen. Näyttää siltä, että polaarialueiden äärevä valoilmasto luo napa-alueita kiertävän vyöhykkeen, joka suosii eliöiden risteytymistä, professori Kari Saikkonen kertoo. Kuva: Kari Saikkosen kuva-arkisto. 

Luontoympäristöä ei voi siirtää

Sakari Alhopuron säätiön kenttäasemien toiminnalle myöntämä tuki saa kiitosta Hänniseltä ja Saikkoselta, jotka pitävät kenttäasemien olemassaoloa äärimmäisen tärkeänä niin tutkimuksen kuin opetuksenkin kannalta.

– Meren tutkiminen kaupungista käsin ei oikein onnistu, tai se on monestakin syystä varsin hankalaa. Luentosalissa tapahtuva opetus ei myöskään korvaa sitä, että tutkimusmenetelmien käyttöä opetetaan oikeissa olosuhteissa ja ainutlaatuisessa ympäristössä, Hänninen painottaa.

Samaa mieltä on professori Saikkonen, joka korostaa kenttäasemien merkitystä myös monitieteisyyden näkökulmasta.

– Kenttäasemat ovat tutkimuksen ristipölytyspaikkoja. Asemilla työskennellään viikosta viiteen kuukauteen, ja vapaa-ajatkin vietetään yhdessä. Tällöin kohdetta hieman eri tulokulmasta lähestyvien ja erilaisia menetelmiä käyttävien tutkijoiden kesken syntyy usein uusia oivalluksia ja synergiaetuja.

– Tutkimuskohteemme on luonto, ja meidän on mentävä kohteemme luo, sillä luontoa ei voi siirtää, Saikkonen kiteyttää.

 

Lue lisää kenttäasemien toiminnasta:

• Saaristomeren tutkimuslaitos Seilin saarella
• Lapin tutkimuslaitos Kevo